Insinöörikin tarvitsee suojelua

Platomin kaltaisessa tietointensiivisessä asiantuntijaorganisaatiossa arki on pääosin toimistomiljöössä tapahtuvaa näyttöpäätevoittoista ja projektivetoista työskentelyä. Työsuojelu tällaisella työpaikalla eroaa merkittävästi niin sanotusta perinteisestä työsuojelusta, jonka kohteeksi voidaan ymmärtää esimerkiksi teollisuuden käytännönläheisemmät työskentelyolosuhteet. Työsuojelulainsäädännön tavoitteet ovat molemmissa tapauksissa toki samat: mahdollistaa kaikille työntekijöille turvallinen työpaikka, josta voi joka päivä lähteä kotiin terveenä ja hyvillä mielin.

Konkreettiset vaaratekijät esimerkiksi tehdasolosuhteissa on tyypillisesti helppo tunnistaa, niistä on pitkäaikaista kokemusta ja niiden hallitsemiseksi on suoraviivaista kehittää turvallisuutta parantavia ohjeita ja toimintatapoja. Varomaan saattaa joutua esimerkiksi liikkuvia työkoneita, korkealla työskentelyä tai vaarallisia prosessiaineita. Mutta mikä on käytännöllisellä tasolla pahinta, mitä insinöörin suunnittelupöydän ääressä voisi tapahtua? Kuuman kahvin kaatuminen syliin? Eräänlainen aivotyön prosessiainehan sekin toisaalta on.

 

 

Ergonomia kohdilleen ja kiire haltuun

Asiantuntijatyössä merkittävimmät fysikaaliset riskit työntekijän terveydelle muodostuvat tyypillisesti työergonomiasta sekä työn vuoksi tapahtuvasta matkustamisesta.

Ergonomian kannalta on tärkeää, että työntekijä saa tarpeeksi tietoa siitä, millaista ergonominen työskentely on, ja että tekijällä itsellään on tahtoa kiinnittää ergonomiaan riittävästi huomiota. Tuolin kolmas jalka on työnantajan mahdollistamat tarkoituksenmukaiset työntekovälineet, jotka täyttävät eri työntekijöiden yksilölliset erityistarpeet. Kun ihminen on töissä koko työuransa aikana kymmeniä tuhansia tunteja, on pienilläkin ergonomiaa parantavilla tekijöillä merkitystä.

Tästä huolimatta moni työnantaja voi nähdä tässä oivallisen tilaisuuden kustannussäästöille. Vaikka esimerkiksi halvoilla työkalustehankinnoilla voitaisiinkin saada aikaan pieniä säästöjä, on pitkällä aikavälillä tällainen ajattelutapa yritykselle tehokas tapa purra omaan nilkkaan: sairauspoissaolot tulevat maksamaan joka tapauksessa monin verroin enemmän puhumattakaan siitä, että vastuullisen työnantajan tulisi aidosti olla kiinnostunut omien työntekijöidensä hyvinvoinnista. Terveydelle on vaikea määrittää rahallista arvoa, mutta yritykselle poissaoloista aiheutuvia kustannuksia voi arvioida esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiö Varman laskurilla1.

Ei olekaan sattumaa, että Platomilla sairauspoissaolojen määrä on pysytellyt alle kahdessa prosentissa, joka on hyvin vertailunkestävä lukema2. Henkilöstön työskentelyolosuhteiden turvallisuudesta ollaan kiinnostuneita ja työhyvinvointiin panostetaan aktiivisella otteella.

Myös työmatkustamisen aikaisen turvallisuuden tulee saada ansaitsemansa painoarvo. Usein saatetaan ajatella, että työnantajalla on vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa asiaan, koska työntekijä on itse vastuussa omasta liikennekäyttäytymisestään ja matkustamisen suunnitelmallisuudesta. Kuitenkin lopulta juuri organisaation arvot, ohjeistukset ja toimintatavat antavat puitteet yksittäisen työntekijän toiminnalle. Esimerkiksi työaikajoustot ja etätyömahdollisuus ovat tehokkaita tapoja eliminoimaan kiireen tunnetta, joka on tunnetusti huono isäntä liikenteessä. Lisäksi mikäli työreissu kauempana kotoa sattuisi venymään, voi työnantaja tarjota mahdollisuuden majoittumiseen yötä vasten matkustamisen sijasta. Tällöin yritys laittaa työntekijän hyvinvoinnin ja turvallisuuden etusijalle suhteessa tiukkaan kulukuriin.

 

Sumua aivoissa?

Mutta ollaanko selvillä vesillä, kun nämä tekijät on taklattu? Ei aivan. Edellä mainittuja fyysisen terveyden riskitekijöitä jopa merkittävämmät tarkastelun kohteet tietointensiivisessä ja projektiluontoisessa työssä liittyvät henkiseen puoleen. Hektisen tietotyön ollessa ihmiselle työntekomuotona vielä suhteellisen tuore asia näitä riskejä ei välttämättä osata aina tunnistaa, tai niitä ei pidetä vakavasti otettavina. Tästä huolimatta on kuitenkin ollut jo viitteitä siitä, että nykyisenä informaatiotulvan aikakautena sairauspoissaolot liittyvät entistä useammin mentaaleihin syihin. Näin ollen onkin erityisesti alettu puhua tieto- eli kognitiivisesta ergonomiasta. Lisäksi kognitiivisten toimintojen, kuten muistamisen, keskittymisen ja oppimisen heikentyneestä tilasta on alettu käyttämään epävirallista termiä aivosumu.

Työn henkisiä kuormitustekijöitä ovat esimerkiksi jatkuva suuren tietomäärän vastaanottaminen ja prosessointi, tietojärjestelmien ja teknologioiden muuttuminen, ajankäytön hallinta, useat päällekkäiset työtehtävät, muutokset organisaatioissa ja toimintatavoissa, heikko esimiestyö, stressi ja riittämätön palautuminen, mobiili ja monipaikkainen työ sekä puutteellinen tiedonkulku ja palautteen saaminen. Myös etätyömahdollisuus on kaksiteräinen miekka: toisaalta se tuo työntekoon joustavuutta ajan ja paikan suhteen, mutta samalla myös hämärtää rajaa työnteon ja vapaa-ajan tai työpaikan ja kodin välillä.

Työssä, jossa on yhtä aikaa meneillään useita päällekkäisiä projekteja, korostuu työntekotaidoista ennen kaikkea ajankäytön hallinta. Tämä ymmärretään usein henkilökohtaisen vastuun alaiseksi asiaksi, mutta viime kädessä suuntaviivat asiantuntijoiden ajankäytölle määritetään organisaatiotasolla, mikä heijastuu suoraan henkilöstön tuottavuuteen. Kollektiiviseen ajankäytön hallintaan voidaan vaikuttaa tuomalla selkeästi esille, mitkä ovat organisaation ydintehtävät ja tavoitteet, jotka kaikkien tulisi pyrkiä saavuttamaan. Kun työntekijä tietää, mitä häneltä odotetaan ja mikä on tärkeää, hän osaa priorisoida ajankäyttöään tehokkaammin.

Myös kyky mukautua vaihteleviin työmääriin on keskeinen taito, sillä projektityö on usein riippuvaista monien muiden henkilöiden aikatauluista. Lisäksi kuormituksen vaihtelusta puhuttaessa esille nousee väistämättä stressinsieto- ja palautumiskyky. Onko olemassa projektityötä ilman ajoittaista stressintunnetta? Ei varmasti, mutta tämä voi olla myös hyvä asia, sillä hetkellisesti stressistä on suorituskyvyn kannalta jopa hyötyä. Avainsana on nimenomaan hetkellisesti. Työntekijän jaksaminen on verrattavissa akkuun, josta voi lyhyen aikaa ottaa tavallista enemmän virtaa, mutta jatkuva ylivaihteella ajaminen pienentää akun varauskykyä ja johtaa lopulta tilanteeseen, jossa akku ei enää lataudu ollenkaan. Tällöin virtalähteen voi kantaa kierrätykseen ja työntekijä on valmis siirtymään lyhemmälle tai pidemmälle sairaslomalle.

Töihin sitoutuminen yli omien voimavarojen voi johtua myös sinänsä positiivisesta ilmiöstä eli työntekijän tunnollisuudesta ja vastuullisuudesta työtä kohtaan. Usein ajautuminen ylikuormituksen partaalle tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta, kun työpäivät alkavat salakavalasti venymään. Toimintatapaa ylläpitävä ajatus saattaa olla, että työntekijän arvokkuus työnantajan silmissä on suoraan verrannollinen tehtyjen työtuntien määrään. Aina olisi kuitenkin muistettava, että pitkällä tähtäimellä työnantajalle arvokkain työntekijä on sellainen, joka hoitaa työtehtävänsä parhaimman kykynsä mukaan huolehtien samalla sekä omasta että työkaverien jaksamisesta töissä. Yleisellä tasolla aiheeseen viitataan myös työturvallisuuslaissa.3

 

 

Oikeanlainen johtaminen vähentää työn psykososiaalista kuormitusta

Suuri painoarvo työn tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kannalta on myös onnistuneella esimiestyöllä. Heikon, etäisen tai olemattoman johtamisen haitat kertautuvat suoraan työntekijöiden määrään nähden, jolloin kielteinen kokonaisvaikutus voi olla merkittävä. Vastaavasti esimies, joka ymmärtää keskeisen roolinsa työyhteisön tukipilarina, voi saada yksittäisenä henkilönä valtavasti positiivisia kerrannaisvaikutuksia aikaiseksi. Toimiva esimiestyö siis ehkäisee työyhteisön henkistä kuormittumista jo itsessään.

Itseohjautuvuutta arvostavassa organisaatiossa jokainen asiantuntija on enemmän tai vähemmän oman työnsä johtaja, sillä tällaisessa toimintamuodossa korostuvat yksilön vastuu ja vapaus. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta esimiestyölle, vaan tekee siitä erilaista: esimiehen ydintehtävä on ennen kaikkea toimia mahdollistajana. Hän pitää huolen siitä, että jokaisella työntekijällä on edellytykset toteuttaa työssään itseään sekä omia vahvuuksiaan mahdollisimman tehokkaasti, ja auttaa poistamaan niitä jarruttavat tekijät. Koska olemme kaikki erilaisia niin ihmisinä kuin työntekijöinäkin, esimiehen yksi tärkeimpiä taitoja on kyky kohdata alaisensa yksilöinä. Tällaisella johtamisella asiantuntijaorganisaatio pystyy valjastamaan työntekopotentiaalin kaikkein tehokkaimmin ja saavuttamaan korkean työtyytyväisyyden tason.

 

 

Vesa Laitinen

Expert – Nuclear Engineering

Työsuojeluvaltuutettu

Platom Oy

 

 

1 https://www.varma.fi/muut/laskurit/poissaololaskuri/

2 Esimerkiksi vuonna 2014 teollisuuden toimihenkilöiden poissaoloprosentti oli 2,2.

3 Työturvallisuuslaki 738/2002 18 §

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *